Aika päästää irti


Puut humisevat ja vesisade ropisee ikkunaan. Tuulen puuskat irroittaa lehdet puista ja ne tippuvat vähitellen alas. Syksy on pukenut lehtiin upean värin, on kaunista. Mutta on aika päästää irti.

On aika kun meitä ravistellaan. Se asu mihin meidät on puettu, niin se ravistellaan pois. Hedelmä on jo syntynyt. On aika riisuutua entisestä, antaa mennä ja päästää irti.

Meistä otetaan pois sellaista, mitä me emme enää tarvitse ja mikä ei enää kanna hedelmää. Sellaista mikä on jo työnsä tehnyt, se otetaan pois. Sellaistakin mikä aiemmin oli hyvää ja kaunista, se otetaan pois. Ravisutetaan ja ravistellaan. On päästettävä irti. Anna sen mennä. Anna sen tippua pois.

Jumala haluaa tehdä meissä jotain uutta. Luoda meissä aivan uutta. Pukea meihin aivan uutta. Asettaa meihin uutta. Mutta sitä ennen on tehtävä tilaa, siivottava entistä pois, puisteltava ja ravisteltava.

...Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät." Matt. 9:17

Nahkaleili oli astia, jossa viiniä säilytettiin. Raamattu puhuu kauniisti siitä, että Hänen Henkensä lasketaan astiaan joka on uusi. Ei entinen enää sitä voi kantaa, ei entinen enää jaksa. Vaan uusi lasketaan aivan uuteen astiaan. Puhdistettuun ja entisestä riisuttuun.

On aika antaa mennä. Tehdä tilaa. Tyhjä astia, riisuttu astia - jotta Hän voi antaa uuden kasvun. Jonka Hän täyttää Hänen hengellään.

 


Jätä kommentti


Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista



fi