Siunauksen tie


Erämaa kuvastaa koettelemusten paikkaa. Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Matt. 4:1. Ja raamatussa 5 Moos. 8:15 kerrotaan näin; Jumala kuljetti kansaa suuressa ja hirmuisessa, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien, vedettömien maiden erämaassa, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä.. nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä. Erämaa on myös pakka, missä Jumala voi puhutella sinua - kun kaikki muu on hiljaa. Ja niinkuin Henki johdatti Jeesusta ja Israelin kansaa läpi erämaan, Hän johdattaa sinuakin. Et kulje sielläkään yksin, Hän antaa sinulle tarvittavan veden ja leivän, ja siitä koituu sinulle siunaus.

Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että Hän huomasi vesikaivon. 1 Moos. 21:19

Raamattu kertoo naisesta nimeltä Haagar, jonka Abraham lähetti pois luotansa. Haagar joutui pakosta lähtemään tutusta kodista, rakkaiden ja lähimpien ihmisten parista. Hän menetti tuen, avun, kodin ja turvan. Hän joutui luopumaan ja samalla hänen sisimpäänsä koeteltiin. Uskon, että se mursi Haagarin, kun kaikki ympärillä oleva turvallinen yhtäkkiä hävisi, kaikki mureni käsiin. Abram pakkasi leipää ja vesileilin Haagarin ja hänen poikansa Ismaelin mukaan ja he lähtivät kävelemään kaksin kohti Beerseban erämaata, kohti paahtavaa aurinkoa ja silminkantamatonta kuivuutta.

Kaikki mihin Hagar katsoi, oli hajonnut ympäriltä. Hän on voinut ajatella että enää minulla ei ole muuta kuin tuo poika ja hänkin varmasti kuolee kohta. Samalla hän varmasti kantoi äidin vastuuta siitä, että miten selvitä tästä eteenpäin. Pian matkaa varten annettu vesi loppui ja raamatussa sanotaan, että Haagar laittoi lapsen puun alle ja meni itse syrjään, sillä hän ei voinut nähdä oman poikansa kuolevan. Hän varmasti koki monenlaista kipua ja tuskaa, hylätyksi tulemista ja epäonnistumista tuossa hetkessä eikä inhimmillisesti ollut enää toivoa. Kaikki mitä hänellä oli koskaan ollut, oli sortumassa käsiin.

Jumala, siellä erämaan hiljaisuudessa, meidän mahdottomuudessa, avaa silmät näkemään sen oven mistä meidän tulee kulkea. Hän siunaa, niinkuin Haagarin ja Ismaelin elämää. Siellä missä inhimmillisesti kaikki sortuu, Jumala enentää suureksi.

Mikä sinun on Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan valituksen, siinä missä hän makaa. Nouse, nosta poika maasta ja tartu hänen käteensä, sillä minä teen hänestä suuren kansan. Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Ja hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda. Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi... 1. Moos. 21:17-20.

Mikä toivo ja elämä syntyi, kun enkeli puhui nuo sanat. Yhtäkkiä, siellä missä ennen olikin ollut mahdottomuus - Jumala avasi silmät ja siellä olikin mahdollisuus. Kaiken sen lopun keskelle, kun vaihtoehtoja ei enää ollut, ilmestyikin Jumalan suunnitelma. Ei enää kuolema  - vaan elämän vesi. Puhdistava ja parantava vesi. Ei enää toivottomuus - vaan toivo. Ei enää loppu - vaan uuden alku.

Ja Jumala näkee - niin sinutkin. Joka hetkessä, joka erämaassa, joka vaiheessa. Kun kaikki on loppu ja kun toivoa ei enää ole, Jumala näkee sinut. Ja tulee aika, kun lopun jälkeen virtaa vesi, elävä vesi. Jumala nostaa katseesi, ja näät sen. Se on Jumalan virta ja elämä, joka jälleen sinut virvoittaa ja avaa sinulle tien jota kulkea. Se on siunauksen tie.


Jätä kommentti


Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista